Edenissä tarkastellaan veteen, ympäristöön, ja kestävään yhteiseloon liittyviä teemoja ja tutkitaan, mitä ne voisivat tarkoittaa Perämeren rannalla. Järjestämme taiteilijavierailuita, asiantuntijoiden tapaamisia, pieniä interventioita ja yleisötapahtumia. Taiteilijat työskentelevät oman tutkimuksensa parissa. Projektin keskeisenä vuosittaisena tapahtumana (2025 ja 2026) on kaksi viikkoa kestävä kesäkoulu, jossa ammattitaiteilijat, tutkijat ja taiteesta kiinnostuneet nuoret pääsevät työskentelemään yhdessä. Projekti päättyy kaikille avoimeen juhlaan.
Kesäkoulussa taiteesta kiiinnostuneet nuoret pääsevät työskentelemään ammattitaiteilijoiden kanssa. Paikallinen ja kansainvälinen yleisö pääsee osallistumaan kesäkouluissa nousseisiin keskusteluihin sekä pitkin matkaa Edenin rakentuessa että kesäkoulun päätösjuhlassa. Projekti toimii myös paikkana, jossa osallistujat voivat tutustua taiteelliseen tutkimukseen työnä. Hankkeen keskiössä ovat muutokset ja muutosten havainnoiminen eri tasoilla: millaisia muutokset ovat yksilön ja yhteisön kohdalla, entä kaupunkitilassa, arkkitehtuurissa tai maaperässä.
Edeniin kutsutaan kansainvälisiä taiteilijoita, joiden taiteellinen praktiikka kietoutuu paikkasidonnaisuuden, veden ja rakennetun ympäristön ympärille. Hankkeeseen ovat jo sitoutuneet jälkiteollisia kaupunkeja tutkineen ja installaatioita rakentanut, Ateenassa toimiva taiteiliijaduo Metasitun eli Eduardo Cassina ja Liva Dudareva sekä Bergenissä, Kirkkoniemessä ja Tromssassa tällä hetkellä työskentelevät Polina Medvedeva ja Andreas Kuhne, joiden Informals-esitys kertoo Murmanskilaisten nuorten tavasta käyttää kaupunkitilaa.
Hankkeen organisointi, taustatutkimus sekä kuratointi jakautuvat kolmen taiteilija- ja arkkitehtuurikollektiivin kesken. Jokaisella kollektiivilla on monen vuoden kokemus kesäkoulujen ja paikkasidonnaisten näyttelyiden järjestämisestä sekä osallistavasta, prosessimaisesta työskentelystä. Kollektiivien jäsenet ovat taiteen ammattilaisia sekä kaupunkitilan, muotoilun ja taiteen tutkijoita ja kuraattoreita.
Trojan Horse on vuonna 2015 perustettu muotoilu- ja arkkitehtuurialan tutkimusta sekä koulutusta edistävä voittoa tavoittelematon kollektiivi. Trojan Horse järjestää kesäkouluja, työpajoja, lukupiirejä ja roolipelejä tavoitteenaan ymmärtää rajoja, joiden sisällä taiteilijat, muotoilijat ja arkkitehdit tänä päivänä toimivat. Trojan Horse pyrkii kehittämään vastavuoroisia ja horisontaalisia tiedon tuottamisen tapoja sekä ylläpitämään keskustelua arvoista, joiden pohjalta muotoilua ja arkkitehtuuria tehdään. Trojan Horse on järjestänyt Trojan Horse -kesäkoulua (2016-2022), sekä viikonlopun mittaisia roolipelejä (2017, 2018 ja 2022) sekä organisoinut (Re)configuring Territories -tutkimusohjelmaa Narvan taideresidenssissä Virossa (2019-2022). Trojan Horsen jäsenet ovat luennoineet ja pitäneet työpajoja Trojan Horse -toiminnasta muun muassa Aalto-yliopistossa, Taideyliopistossa, Tallinnan Taideakatemiassa, Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa, Konstfackissa ja Stavangerin taidehallissa. Trojan Horse -kollektiivissa on 8 jäsentä ja he asuvat Oulussa, Tukholmassa, Berliiinissä, Kööpenhaminassa ja Helsingissä.
Porissa vuonna 2013 alkunsa saanut Porin kulttuurisäätö on vuonna 2019 yhdistykseksi rekisteröity kollektiivi (Anna Jensen, Eliisa Suvanto ja Sanna Ritvanen), jonka toiminta ottaa erilaisia muotoja vaihtuvissa paikoissa. Kollektiivin toiminnassa keskeistä on olemassaolevien rakenteiden kriittinen tarkastelu ja uudenlaisten muotojen ja matalan kynnyksen toimintatapojen kokeilu. Kollektiivin ja biennaalin nimessä esiintyvä ‘Pori’ ei ainoastaan viittaa länsirannikolla sijaitsevaan kaupunkiin, missä kollektiivin toiminta sai alkunsa, vaan myös mielentilaan, jossa kaupunkitilaan suhtaudutaan ideoiden ja utopioiden alustana. Porin kulttuurisäädön tapahtumille on ominaista, että taiteen kokemisen lisäksi yleisö pääsee tutustumaan esityspaikkojen erityispiirteisiin, tarinoihin ja historiaan. Aikaisempiin yhteistyökumppaneihin ja tukijoihin sisältyvät mm. Aalto-yliopisto, Taideyliopisto, Porin kaupunki, Porin taidemuseo, Helsingin kaupungin eri yksiköt, sekä lukuisat alan organisaatiot, vapaan kentän toimijat, taiteilijat ja eri alojen ammattilaiset.
Jeesjeesgood on Oulussa vuonna 2019 perustettu nuorista arkkitehdeistä koostuva kollektiivi, joka on toiminnassaan tutkinut regionalismia arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun kontekstissa pohtien regionalismin mahdollisia muotoja ilmastokriisin ajalla. Keskeisinä näkökulmina on toiminut paikkasidonnaisuus, ihmisen toiminnan suhde paikkaan sekä globaalin ja paikallisuuden välinen suhde. Toiminta on keskittynyt Ouluun ja viimeisimpänä Tunturi-Lappiin yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliiton alaosastojen kanssa, mutta kollektiivi toimii tällä hetkellä Oulusta, Helsingistä ja Oslosta käsin. Kollektiivin tavoitteena on ollut herätellä ja ottaa osaa ajankohtaiseen arkkitehtuuriin liittyvään keskusteluun. Jeesjeesgood on järjestänyt ja ollut osana järjestämässä keskustelu- ja seminaaritapahtumia, näyttelyjä sekä kirjoittanut Arkkitehti-lehteen. Jeesjeesgood koostuu Anni Saviarosta, Irina Garnetsista, Panu-Petteri Kujalasta ja Saimi Järvisestä.
METASITU is a collectivity that explores the way we relate to territory across time and disciplines, for a queerer tomorrow. Our practice is centered around non-hierarchical smbiotic pedagogies that take the form of urbanism residencies, architectural interventions, intentional communities, self-publishing, real estate experiments, and videos. Our work has largely focused on shrinking cities in Eastern Ukraine; mainly through our ongoing project ’The Degrowth Institute’, where we explore ways of incorporating notions of degrowth to urban masterplanning. The Degroth Institute also researched vacancy, and ruinification processes in Dubai’s office towers.
Eduardo Cassina is an architect and urban sociologist trained in Glasgow, Porto, Amsterdam, Beijing, and London. He has worked as a researcher, and exhibition designer for the Guggenheim museums in Venice, and New York, as well as for the Netherlands Architecture Institute (NAi), Rotterdam. After working as an urban researcher for Goldsmiths, where he developed new methodologies to visualize the sociological phenomenon of Chinese commercial landscapes in Southern Africa, he moved to Moscow to join the Strelka Institute, where he continued his exploration of representation of urban data in new and innovative ways. In 2014 he co-founded METASITU, an urban collective devoted to the exploration of new spatial pedagogies.
Liva Dudareva has a deep interest in mineral speculations and man-made geological formations that have been created through industrial and extractive processes. Lithic formations we might consider techno fossils in the future. She is not only interested in this new material reality, but also the mythologies and culture that is created around it. Her work emerges from the intersection of geo medium, the geological formation, and the geo media, the representations and imaginations that relate to it. Liva’s research-based practice is situated between visual arts, geology, and world-building. Born in Latvia, and with a background in landscape architecture and urbanism, Liva positions the geological subjects within a larger geopolitical landscape, in which material realities and extractive processes are investigated.
Polina Medvedeva explores practices and ways of being often considered ‘informal’ or ‘non-conformist’, such as shadow economies and subcultural/communal care practices. Yet, at close sight, the protagonists Medvedeva portrays, and who in turn become involved with her artistic process, complicate the prescriptive narratives attached to their livelihoods. Instead, their stories elaborate on how lived experience does not fit into rigid categories of inside/outside, belonging/exclusion, formality/informality. Improvised, passed through generations as oral histories, smuggled in through migration, these everyday support mechanisms, survival techniques, and tactics of civil disobedience are revealed as situated at the core of today’s global economy. Her work merges documentary filmmaking, AV performance, and installation, inviting the viewer to become immersed into her observations.
As a composer, sound artist, and drummer, Andreas Kühne creates electroacoustic music, collaborative audiovisual performances and interactive installations. He researches non-idiomatic free improvisation as a lingua franca for transdisciplinary and transcultural art production, presentation and participation. Aiming to enable established disciplines to interact in all their characteristics and urgency, Kühne develops audio(visual) interfaces for the improvising body through extended (analogue) techniques, live electronics and electronics design. In today’s sample-based practice of musical borrowings and appropriation in electronic musics he aims to introduce new conceptions of instruments as an original and representative sound source through the concept of field improvisation – the creation of sounds with on-site inert objects visible to the eye, yet hidden in the sonic presence of place. His music is featured in documentaries, art works and film.